Fiiliksissä

Maanantain hölkkälenkin onnistuminen sai kyllä fiilikset ja liikuntainnon taas korkealle! Tiistaina oli vuorossa zumba, keskiviikkoiltana kävin kävelyllä, määränpäänä kirjasto ja torstaina otin hölkkälenkin uusiksi!

Joku voi nauraa kun lukee tästä, että mulla meni siihen neljän kilsan lenkkiin 37 ja puoli minuuttia, mutta ennenkuin nauratte, niin muistakaa, että oon yli viiskymppinen ja lähes satakiloinen enkä ole ikinä harrastanut urheilua - kaupungissa asuessani tallasin paljon katuja, 4 kilsan työmatkaakin joskus mennen tullen, mutta siihen mun liikunnat on ennen jääneet.

Eilen eli perjantaina oli vuorossa hölläilyilta, olin tosi puhki työviikon jälkeen ja niinpä oli ihan ansaittua nauttia itsetehtyjä susheja ja raikasta valkkaria. Ja tänään käytiinkin sitten taas meidän vakilenkillä, puolitoistatuntia, josta melkein puolet lumista ja jäistä maastoa. Ja sama reitti on edessä myös huomenna!

Hölkkää...

Haa, tänään illalla laitoin pitkästä aikaa juoksutossut jalkaan ja lähdin neljän kilsan lenkille. Hölkkäsin koko matkan ja voi että kuinka ylpeä nyt oon ittestäni! Vauhti ei tosin päätä huimannut, kävellen olisin ehkä ollut aiemmin perillä, mutta pidin kuin pidinkin hölkkärytmin päällä koko ajan!
TÄÄ EI JÄÄ TÄHÄN!

Arkea

Elämä menee nyt tasaiseen tahtiin, viikot keskenään samanlaisia. Nyt on ollut töitä 5 päivää viikossa, ja illat vilahtaa aina tosi sukkelaan. Viikkorytmi on sellainen, että lauantaina ja sunnuntaina on käyty lenkillä, tiistaina on zumba ja sitten joka ikinen päivä nyt parin kuukauden ajan oon tehnyt kotona sata vatsarutistusta.

Perjantaisin rankan viikon jälkeen tulee hölläiltyä hyvän ruuan ja punaviinin merkeissä ja täytyy tunnustaa että paino on pikkuisen noussut (alle sadan oon kuitenkin). Mutta arvatkaas mitä? Mä olen silti kutistunut! Annoin pois mun suurimmat (48-numeroiset) farkkuni koska ne oli kauheet ja nyt 46:kin tuntuu väljältä vyötäröstä ja reisistä. Oon ihan varma että tää on vatsarutistusten ja zumban ansiota! Oli pakko ostaa vähän tiukemmat (numero on sama mutta malli eri) uudet pöksyt! Parasta on kun muutos ilmeisesti alkaa näkyä: ainakin kaksi tyyppiä työpaikalla on kehunut niin!

Parasta on myös se, että oon jo ihan himozumbaaja! Oon niin onnellinen siitä, että oon löytänyt semmoisen lajin joka on mun mielestä kivaa ja silti se on tosi rankkaa urheilua. Ja mä oon oppinutkin näiden viikkojen aikana jo jotain: aluksi (ja välillä vieläkin toisinaan) me aloittelijat siellä takarivissä melkein törmäiltiin toisiimme, kun pyörittiin väärään suuntaan ja ollaan edistytty niin paljon että yks kerta ope kehu meitä! Vähä me oltiin onnellisia! Ja sitten mä olen oppinut zumbassa sitäkin, että miten niitä liikkeitä tehdään tehokkaasti niin että se oikeesti tuntuu selkä-, vatsa- ja reisilihaksissa.

Nyt kun kadut kuivuu ja illat alkaa olla valoisia, on ruvennut tekeen mieli hölkkäämään. Jokohan ensi viikolla saisin kokeiltua sitäkin pitkästä aikaa!