Joulua!

Maisa täällä viettää rentoja joulunpyhiä - nytkin on maha täynnä ja tekisi mieli mennä päiväunille, mutta ei nukuta ihan tarpeeksi, joten notkun nojatuolissa läppäri syliä lämmittämässä.

Tänään tallustelin tunnin verran - kirkonkylän ympäri - kävelysauvojen kanssa, kun oli niin kiva ilma. Sitten rupeisikin sataan jäätävää tihkua, niin oli kiva palata kotiin, laittaa villasukat jalkaan ja nauttia kuumaa glögiä.

Eipä tässä muuta kuin rentoja Pyhiä!

Sateessa

Tänään lähdettiin taas lenkille, vaikka satoikin vettä. Meillä on ollut tän vuoden tavoitteena, että sitä yhteistä luontolenkkiä (6,5kilsaa) tehdään tasan sata kertaa. Viime vuodenvaihteessa oltiin kierretty se 400 kertaa, ja päätettiin että sata vuodessa saa jatkossa riittää sitä reittiä. Tänään siis päätettiin lähteä tekemään pois se tän vuoden sadas, vaikka vettä satoikin.

Laitoin lenkkipuvun päälle vielä sadeviitan ja se olikin hyvä, koska sade senkun yltyi vaan kun oli päästy liikenteeseen. Sitten vähän alle puolessa matkassa joduttiin huomaamaan, että moottoritien alittava tunneli oli täynnä vettä - jos jalass aolisi ollut kumisaappaat, niin siitä olisi voinut yrittää, muta lenkkareilla ei mitään mahdollisuuksia. EI muuta kuin kiertää alikulun sijään lähimmän ylikulun kautta, mikä tekis en verran lisäämatkaa,e ttä lenkistä tuli sadannen kerran kunniaksi kahdeksan kilsaa pitkä.

Metsäosuudella oli kaksi niin vetistä kohtaa, että en olisi niistä yksin selvinnyt, ojan yli hyppääminen olisi ihan varmaan mennyt persiille, jos ei mieheni olisi ottanut musta kiinni ja pitänyt pystyssä. Ja kyllä mulla silti tossut kastui aika läpimäriksi, mutta kivaa oli kuitenkin.

Ai niin, edellisellä lenkillä, olikohan se perjantaina innostuin juoksemaan pienen spurtin, kun oli tasainen ja sula kohta maastossa. Juoksu lähti alulle ihan lentämällä, mutta aika äkkiä kyllä hyydyin kun keuhkot ei vaan pärjänneet. Joulunpyhien jälkeen meen taas lääkäriin kuulemaan koetuloksia  olisin todella onnellinen jos tää räkätauti joskus loppuisi!

Hiljaiseloa

Maisa täällä viettää hiljaista kautta - kuntosali meni remonttiin eikä sinne ole asiaa. Lenkillä käydään silloin tällöin, työmatkojen merkeissä kävelyä tulee kuitenkin melkein joka päivälle muutama kilometri - vähän vaihtelee aikataulujen mukaan, kun eri aikaan kuljen eri reittiä ja se vaikuttaa päivittäisen kävelyn kokonaismäärään. Mutta olen merkinyt liikuntani Heiaheiaan, se on hauska paikka pitää liikuntapäiväkirjaa.

Niin, enkä mä vieläkään ole terve, eilen olin taas kaiken maailman kokeissa, joiden tulokset saan vasta jouluin jälkeen.

Loppuvuosi mennään hissuksiin ja syömällä tavallisesit mutta (toivottavasti) kohtuullisesti mutta sitten vuoden alusta otetaan taas tipaton ja sen lisäksi meinattiin kokeilla tuikka parin viikon dieetti.

Niin, ja tammikuussa alkaa se zumba <3

Talvisäässä

Eilen käytiin taas lenkillä, taidan ehkä sittenkin alkaa parantua tästä taudista. Oli kiva kävellä pikkupakkasessa, muutaman sentin lumessa ja jäätyneellä lankkupolullakin, kun jalassa oli mun Icebug-nastakengät. Olen tarponut niillä jo kaksi talvea ja onneksi ne on edelleen ihan uuden veroisessa kunnossa.

Toinen iloinen uutinen oli se, että meidän töissä alkaa tammikuussa zumbatunnit! Innostuin niin, että sain kolleganikin ylipuhuttua sinne mukaan. Luulisin että ainakin alkuvuosi mennään ilman uutta kuntosalikorttia - lenkkejä, sauvakävelyä, zumbaa ja kotona vatsaliikkeitä niin eiköhän ne riitä vähäksi aikaa.

Yskä jatkuu

Mulla on tää loppusyksy mennyt ihan penkin alle kuntoilun suhteen. Viime kirjoituksestani on kaksi viikkoa, ja tänä aikana olen käynyt kerran lenkillä ja eilen salilla. Yli kaksi kuukautta kestänyt yskä ja räkätauti ei vaan ole vieläkään ohi. Olen ollut välillä muutaman päivän saikullakin, mutta enimmäkseen olen kyllä jaksanut raahauta töihin ja takaisin, mutta mitään muuta ei ole voinut tehdä.

Eilen kävin taas lääkärissä ja kaikki verikokeet ym. näyttää ihan tervettä, mutta silti koko ajan yskä kutittää kurkkua ja nenä pitää niistää. Lääkärin mielestä mulla on vaan nyt tänä syksynä huono tuuri :(

Harmittaa tässä tosi paljon se, että maksoin alkusyksystä itseni kipeäksi siitä kuntosalin painonhallintakurssista, ja se on mennyt ihan hukkaan. En ole kyennyt käymään edes joka maanantain pakollisessa kimppajumpassa, puhumattakaan että olisin päässyt zumbaan tai jaksanut omin nokkineni treenailla. Kävelysauvatkin on saaneet homehtua eteisen nurkassa. Ja kaiken lsiäksi meidän sali vaihtaa yllättäen omistajaa ja laittaa remontin takia ovensa kiinni muutaman päivän päästä, eli sinne ei olekaan sitten asiaa, vaikka kortin piti olla voimassa loppuvuoden. Kiukuttaa kyllä oikeesti tää tilanne.

Enkä toisaankaan tiedä miten jatkan ensi vuoden puolella, meenkö sinne uusittuun saliiin vai meidän kylän toiseen saliin vai jumppaanko himassa, mutta en mä lopettaa aio. Saa nähdä sitten....

Jumpassa

Tänään pääsin pitkästä aikaa meidän kimppajumppaan, jota PT:n johdolla on maanantaisin pidetty. Menin vähän aikasin salille ja kerkisin lämmitellä polkemalla puoli tuntia pyörää (aika hiljaista vauhtia ja matalalla sykkeellä). Kyllä mä edelleen yskin jumpatessani ja niistin yhtenään, mutta jumpan jälkeen oli jotenkin raikkaampi olo kuin pitkään aikaan. Ehkä mä tästä vielä paranen!

Pakkaspäivä

Olen ollut koko viikon niin hissuksiin kuin työssäkäyvänä pystyy - ei siis mitään muuta kuin töihin ja takaisin ja illat sohvalla läppärin tai neulomuksen kanssa. Tänään sitten lähdettiin pakkaspäivän ja auringonpaisteen kunniaksi lenkille. Vauhti ei päätä huimannut ja aika monta nenäliinallista kerkisin tunnin ja kahdenkymmenen minuutin aikana niistää, mutta oli ihanaa olla ulkona kummiskin. Siis mä en ole vieläkään läheskään terve, vaikka kurkkukipu alkoi jo 1.10. Seuraavan lääkäriajan sain keskiviikkoaamulle, saa nähdä' sitten missä kunnossa silloin olen. Jumppaamiset on mennyt ihan penkin alle - huomenna aion kyllä salille mutta saa nähdä minkä yskäkohtauksen kuntopyörä saa aikaan....

Hiukan paranemaan päin

Tänään olin jo töissä pitkästä aikaa - oli tosi kivaa, vaikka tää tauti väsyttää mua ja yskin edelleen tosi paljon. Varsinkin kun mun ihkut oppilaat kertoi kuulumisiaan eikä niitä voinut olla nauramatta. Ja nauraminen aiheuttaa aina kamalan yskäpuuskan.

Liikunnasta sen sijaan annoin itse itselleni vielä muutaman päivän saikkua - työmatkakävelyt saa luvan riittää vielä muutaman päivän, ja itse asiassa niissäkin onihan tarpeeksi tällä kunnolla.

Mutta siitä olen iloinen, että ei sitä painoa olekaan pahemmin kertynyt lisää tässä sohvannurkassa, tänään töitten jälkeen olin 100,8, eli suunnilleen saman kuin pari viikkoa sitten.

Edelleen sairaana

Ei ole tullut kirjoiteltua mitään tänne, koska olen viettänyt aikani sohvannurkassa enkä urheilemassa. Tiistaina olin tössä niin kipeä, että tilasin lääkärin keskiviikkoaamuksi ja hommasin sijaisen töihin. Arvasin että lääkäri kirjoittaa loppuviikon saikkua, niinkuin se kirjoittikin. Kävin verikokeissa ja röntgenissäkin ja tulos oli se, että mulla on vaan sitkeä virus -  ei mitään uusia lääkekuureja, vaan lepoa ja nenänhuuhtelua. Ostin lääkärin kehoituksesta semmoisen "sarvikuonon" jolla kaadetaan vettä sieraimeen (ja se vesi tulee toisesta sieraimesta ulos), ja kyllä sillä putsaaminen hiukan helpottaa oloa, mutta tosi kipeä olen kyllä edelleen. Onneksi mulla on maanantaisin vapaata, niin saan vielä yhden päivän levätä.

En ole viitsinyt käydä vaakallakaan maanantain jälkeen, varmaan painoni on vähän noussut kun olen vain nukkunut ja valunut sohvannurkassa. Huomenna on kyllä taas mentävä yrittään sinne salille - saa nähdä jaksanko tehdä mitään vieläkään. Harmittaa, koska tää tauti on kestänyt jo yli kuusi viikkoa ja mun kuntosalikorttikin menee tässä ihan hukkaan. Sen takia silloin taudin alkuvaiheessa varmaan rehkinkin liikaa, kun harmitti, että oli maksanut tyhjästä. Mutta eihän tälle mitään mahda, pitkään tää on kuulemma muillakin kestänyt...

Toivottavasti seuraavalla kerralla saisin kirjoittaa jo iloisempaan sävyyn!

Sairastamista

Sain torstaina uusia lääkkeitä ja loppuviikon saikkua, mutta en mä oikeastaan sairastaan kerinnyt kuin torstaipäivän. Perjantaina olin menossa yhteen koulutukseen eri paikkakunnalle ja se oli niin mielenkiintoinen aihe että ei sitä voinut jättää väliin yskän takia (kun ei ole ollut kuumetta ollenkaan). Samalla reissulla tuli sitten vierailtua siskon ja vanhempieni luona koska olin lähipaikkakunnalla. Reissulla tuli käveltyä aika paljon - monta kilsaa perjantaina ja vähän lauantainakin. Sunnuntain olin sitten jo kotona, ja mieli teki ulos, joten kierrettiin hissuksiin se meidän lenkki. Samoin tänä aamuna kun mulla oli vapaapäivä ja olo huomattavasti parempi.

Tänään illalla oli sitten kimppatreenitkin pitkästä aikaa, mutta mun täytyi puolen tunnin jälkeen keskeyttää urakka - alkoi yskittää ihan kamalasti ja tuli muutenkin huono olo, niin lähdin sitten kotiin. Puntarilla kerkisin käydä ja se näytti 101,5, eli vajaan kilon vähemmän kuin edellinen virallinen punnitus. Kotona ilman vaatteita olen kilon kevyempi. Mutta sitkeästi se vaan pysyy sadan yläpuolella - täytyy vähän tsempata nyt - viikonloppuna on tiedossa herkuttelureissu, joka pari viikkoa sitten peruttiin...

Takapakkia

Flunssa ei meinaa millään helpottaa - oikeastaan yskä senkun pahenee. Eilen jätin suosiolla urheilemisen väliin ja samoin tänään, vaikka olisi ollut zumbaa. Sniif! :(  Mutta mä yskin tänään koko päivän niin paljon, että tuli ihan huono olo ja tilasin huomisaamuksi uuden lääkäriajan.

Jumppaa

Tänäänkään meillä ei ollut normaalia sali-kimppatreeniä, koska PT oli vieläkin kipeenä. Onhan mullakin vielä yskää ja antibioottikuuri kesken, mutta en malta olla menemättä, koska liikunnasta tulee kummiskin niin mukava olo. Niin, menin siis katsoon toiseen kertaan sen kolmen puolituntisen jumppasarjan, eli keppijumppa, vatsajumppa ja venyttely. No, meni ne ehkä pikkuisen paremmin ja koska otin allaeni kaksi mattoa, ei selkäänkään sattunut niin paljoa kuin viimeksi. Veikkaan että huomenna tuntuu vatsalihaksissa, ja se on hyvä juttu. ;)

Niin, tänään kiljahdin ilosta kun hyppäsin vaakalle, se näytti 99,9. Mutta sitten huomasin että se vaaka oli vähän vinossa, ja kun lattia ei ole niin suora niin sitten kun korjasin vaakan asentoa, niin se näyttikin 100,4. Mutta hyvä uutinen tämäkin oli, sillä olin syönyt lounaankin jo ennen sitä punnitusta. Eli alaspäin mennään, vaikka hitaasti!

Paranemaan päin

Tänään kävin salilla, mutta en oikein hyvin jaksanut vielä tehdä kaikkee - niinpä päästin pysytellä suunnilleen siinä pakollisessa ohjelmassa - ei lisää vastuksia eikä lajeja. Mutta tulipahan kumminkin treenattua, enkä yskinytkään enää NIIN kamalasti (vähän vaan)

Hiljaista

Lääkäri sanoi että mulla on poskiontelotulehdus - sain antibioottikuurin ja nenäsumutetta. Pidin keskiviikon lisäksi myös torstain lepopäiviä, mutta eilen lähdettiin lenkille. Mentiin ihan hiljaa - siihen tavalliseen tunnin ja vartin lenkkiin meni eilen tunti ja kolme varttia. :) Mutta oli kummiskin kiva olla ulkona luonnossa. Ja tänään kävin sauvakävelemässä - hitaasti edelleen, koska en halua vielä revitellä - enkä taitaisi pystyäkään koska heti alkaa yskittää jos yritän jotain.

Nyt onkin sitten mukavaa viettää iltaa lämpimässä sohvannurkassa jännittävän kirjan seurassa.

Sairaspäivä

Mulla alkoi tää flunssa lokakuun ekana päivänä - välillä meinasi mennä ohi mutta on taas pahentunut. Tänään annoin ekan kerran itselleni luvan pitää saikkua - en lähtenyt zumbaan, vaikka mieli olisi toisaalta tehnyt kovastikin. Tuntui vaan että en kehtaa mennä sinne yskimään, - tarttuakin saattaisi johonkuhun, enkä varmaan yskiessäni pysyisi senkään vertaa rytmissä... Vähän harkitsin silti sauvakävelyä, mutta luovuin siitäkin ja merkkasin Heiaheiapistecomiin itselleni sairaspäivän. Sekä tilasin huomiseksi ajan työterveyslääkärille.

Lomalla

Taas lomapäivä vilahti nopeasti iltaan.

No, ennätin kyllä shoppailla, tehdä pihatöitä, laittaa ruokaa, surffailla blogeissa ja iltapäivällä sauvakävelinkin melkein tunnin. Oli tosi hieno ilma, ja kiva kun kerkisin lenkilleni vielä valoisaan aikaan. Se kai lomassa onkin parasta ! :)

Mitähän sitä sitten huomenna - varmaan taas kaappien siivousta ja illalla zumbaa!

Salilla taas

Tänään tuli PT:ltä viesti, että se on sairaana - käski mennä tekeen ohjelma läpi omin päin. No, minä otin saman tien pyörän alleni ja poljin salille ja huhkin siellä tunnin verran. Poikkesin samalla apteekista yskänlääkettä, yöllä meinaan aina tukehtua tähän tautiin. Jos ei kohta ala helpottaa niin pitää kai mennä lääkäriin....

Muuten tässä on vietetty ihan rentoa kotipäivää, aamulla parin kaapin siivous, että jotain saa lomalla aikaan, ja sitten vaan nettiä ja oleskelua. Mukavaa ! :)

Sunnuntaiterveiset

Tänään tuli taas treenattua ihan kunnolla: ensin tunnin ja vartin lenkki, josta pari pätkää hölkäten. Sitten otin saman tien fillarin alleni ja poljin salille, jossa tein ohjelmani läpi ja poljin kotiin. Tästä tuli yhteensä lähemmäs kolme tuntia.

Eilen lauantaina kävin myös salilla - matkat fillarilla ja oma vähän reilun tunnin ohjelma läpi. Liikuntatahti alkaa vakiintua viiteen enemmän tai vähemmän urheilulliseen päivään viikossa, lisäksi ns. lepopäivänäkin on hyötyliikuntaa - työmatkoilla tulee pakostakin kävelyä eikä mun työkään mitään paikallaan istumista ole.

Jännittää taas huominen punnitus - mitään ihmeellistä tulosta en tule saamaan, mutta toivottavasti kumminkin jonkun gramman alaspäin. Mutta housujen vyötäröissä ainakin tuntuu selvästi, että vyötärö on kiinteytynyt tällä liikunnalla.

Nyt mulla on edessä viikon loma - enimmäkseen olen kotona ja kerkiän siivoamaan ja jumppaamaan, mutta loppuviikosta on tiedossa huvittelua ja herkuttelua!

Askeltamista

Koska jäin eilisen kahvakuulailun jälkeen henkiin, menin sitten tänään kokeileen step-laudalle hyppimistä. Kyllä taas tuli hiki. Vähän vaikeeta tuokin laji oli mulle, mutta onneksi tässä iässä ei enää tarvi niin paljon hävetä sitä että ei osaa, vaan saa olla ylpeä siitä että edes yrittää.

Tän päiväisen liikunnan jälkeen jäi tosi hyvä fiilis - asiaa auttoi kummasti se, että ilma oli kirkas eikä taivaalta tullut vettä eikä rakeita (niinkuin eilen kotiin polkiessani). Hyvään fiilikseen vaikutti myös se, että alan pikku hiljaa kotiutua salille, kohtaan siellä tuttuja naamoja ja voin vaihtaa tuntemuksia muiden kanssa.

Eikä fiilistä todellakaan huonontanut se, että huomisen lyhyen työpäivän jälkeen alkaa reilun viikon loma ja huomisilta on treenauksen sijasta varattu hyvälle ruualle ja levolle!

Kahvakuulan heilutusta

Tänään piti olla zumbapäivä, mutta ohjaaja oli sairastunut ja tunti peruttu. Menin kummiskin salille - ensin poljin kuntopyörällä 10 minuuttia, mutta sitten rohkaisin mieleni ja meninkin kahvakuula-cirquitiin. Huh huh! Se oli tosi rankkaa, mutta kivaa. Voisin kuvitella käyväni siellä muulloinkin, mutta en vielä ainakaan jaksaisi zumbata sen päälle, ja  tällä hetkellä zumba kyllä kiinnostaa enemmän. Mutta tulihan treenattua tänäänkin kunnolla. :)

Salilla

Tänään taas tympäisi lähteä salille kimppatreeniin - tympäsi niin paljon että pakotin itseni salille jo etuajassa. Kerkisin huhkia puoli tuntia kuntopyörän, soutulaitteen ja juoksu(kävely)maton kanssa ennen kuin alettiin porukalla heilutella kahvakuulia. Sitten tehtiin vatsaliikkeitä, ja tällä kertaa oli semmoisia liikkeitä, että pystyin jotenkuten tekeen niitä, eli veikkaan että huomenna on kipeät mahalihakset. Loppujen lopuksi olin taas ihan tyytyväinen vaikka aloittaminen olikin hankalaa.

Punnituskin oli positiivinen kokemus, koska olin tasan kilon kevyempi kuin kaksi viikkoa sitten edellisessä punnituksessa. Eli mun virallinen painoni on nyt 102,4. Jos ottaa huomioon että olen syönyt hyvin ja aika paljonkin ja myös herkkuja, niin olen tosi tyytyväinen siihen, että suunta on kummiskin alaspäin, vaikka vauhti onkin hidasta.

Huomenna on taas vuorossa se pakollinen liikuntavapaa, koska ilta menee atk-koulutuksessa. Ja sitten onkin jo keskiviikko eli zumbapäivä.

Joka päivä jotain

Perjantaina käytiin iltapäivällä lenkillä ennen sushien tekoa ja herkuttelua. Normaali tunnin ja vartin lenkki, vähän juoksua, mutta en jaksanut kovin paljoa, muutama pyrähdys vain.

Lauantaina tehtiin melkein pari tuntia hommia pihassa - haravointia ja kottikärryjen kuskaamista, kyykkimistä ja muuta, mutta saatiin meidän pikku piha talvikuntoon. Pihatöitten päälle otin vielä kävelysauvat ja nautiskelin kauniista ilmasta 50 minuutin lenkkini ajan.

Tänään käytiin taas sillä meidän yhteisellä lenkillä - tunti ja vartti reipasta menoa, muutama sata metriä hölkkää välillä. Lenkin jälkeen otin saman tien pyörän alleni ja poljin kuntosalille, jossa rehkin tunnin verran, että sain ohjelmani läpi ja ihan pikkuisen lisääkin tehtyä. Sitten taas pyörän selkään ja kotiin lämpimään suhkuun.

Olen ihan tyytväinen liikuntaani - sitä on mielestäni tullut harrastettua ihan kiitettävästi. Tietysti aina voisi rehkiä kovempaa ja pitempääkin, mutta haluan säilyttää liikunnassa ilon, jonka olen siihen vasta nyt viiskymppisenä löytänyt. Olen miettinyt sitä että miksi musta on niin vastenmieleistä mennä maanantaisin salille PT:n ohjaukseen, mutta mun luontoni vaan vastustaa semmoista orjapiiskuritreeniä. Mä haluan tehdä, mutta määrätä itse tekemisestäni. Mä haluan ohjeita, että miten mun pitää tehdä, millä laitteilla, miten kovaa, että tuloksia syntyy, en sitä että joku seisoo vieressä ja vaatii tekemään. Tässä iässä on jo osattava itse valita, että tekeekö sen, mikä tehoaisi vai laistaako jossain. Kun vaan joku neuvoisi että mikä olisi oikea tapa treenata. Koska tuloksista tai niiden syntymättä jäämisestä mä olen ihan itse vastuussa.

Mutta syömisiini mä en ole kovin tyytyväinen. Paino ei ole oikeastaan tippunut ollenkaan vähään aikaan, enkä mä ole ollut niin tarkka siinä mitä syön. Mutta sinä PT:n mulle antamassa ohjeessa jossa syödään mukamas perus-kotiruokaa, ei ole kunnollisia ohjeita. Kirjaimellisesti sitä ei voi noudattaa, ainakaan mun makuaistillani ei pysty syömään aamulla puolta kattilallista makeuttamatonta kaurapuuroa. Voin syödä kaurapuuroa pikku tilkan, mutta sen lisäksi tarvin muutakin.

No. Täytyy varmaan kaivaa esille ikivanhat painonvartijoitten ohjeet, joiden mukaan ruokien kaloripitoisuudet oli paljon helpompi arvioida.

Torstaita!

Tiistai jäi mulla liikunnasta vapaapäiväksi, koska ilta meni niin pitkälle koulutuksessa. Eilen kävin illalla zumbassa ja tänään sauvakävelyllä. En ole vieläkään ihan täysin parantunut nuhastani, ja se vähän haittasi zumbasta nauttimista. Tänään päätä särki koko päivän, mutta kummasti se parani raikkaassa ilmassa sauvakävelyllä. Jaksoin sitten illalla vielä silittää ison kasan pyykkiä.   

Nyt pieni iltapala ja sitten nukkuun - huomenna onkin taas jo perjantai ja meillä taitaa olla sushipäivä! Jeee!

Maanantaifiilikset

Heräsin tänä aamuna pää humisevana. Mittasin verenpaineen, mutta se oli ihan hyvä, joten päädyin siihen että nuha siellä tukkii onteloita. Aamukahvin jälkeen suuntasin vapaapäivän kunniaksi kampaajalle. Yleensä kampaajallakäynti on suuri nautinto - mulla on tosi kiva kampaaja ja tuntuu aina ihanalta kun päätä rapsutellaan. Mutta tänään siellä sattui asiakkaiksi samaan aikaan kaksi kamalan kovaäänistä tätiä, jotka ei ollut hetkeäkään hiljaa. Mun flunssaisessa päässäni kaikui kun toinen honotti vasemmalla puolella ja toinen kimitti oikealla. Siis ihan tosi, ei ollut tällä kertaa nautinto...

Sitten käytiin syömässä lounas ulkona, kun sattui olemaan sopiva tilaisuus siihen. Ruuan ja kahvin jälkeen oli hyvä olla, pää tosin humisi edelleen. Nukuin puolen tunnin päiväunet ja sitten olikin aika lähteä salille jumppaamaan.

Koska en pääse huomiseksi siirtyneeseen kimppatreeniin, olin PT:n kanssa sopinut meneväni tänään keppijumppa-vatsajumppa-venyttely-tuntien sarjaan. Keppijumppa oli ihan ok mun jumittaville hartioille. Mutta vatsajumppa sitten: mulla ei oikeesti tuntunut vatsalihaksissa juuri ollenkaan, koska en kertakaikkiaan taipunut tai muuten kyennyt semmoisiin asentoihin joita olisi pitänyt. Sitten venyttelyn kanssa oli välillä vähän sama homma - en saanut jalkoja semmoisille mutkille joissa olisi oikeanlaiset venytykset tuntuneet - liikkeet oli kai vähän notkeammille tarkoitettuja.

Niin että ei jäänyt jumpankaan jälkeen semmoista euforista oloa kuin yleensä ja jota nytkin odotin. Ja tietysti vettäkin satoi taas ja ilma oli hirmu kylmä. Onneksi oli kumminkin pipo ja lämpövuoriset kumisaappaat niin tarkenin polkea kotiin. Tänään oli siis kyllä oikeen maanantai...

Lenkkeilyä ja syömisiä

Tultiin juuri tunnin ja vartin lenkiltä. Oli ihana auringonpaiste ja paljon porukkaa polulla. Nyt on niin mukava olo suihkunraikkaana kotiasussa ja villasukat jalassa. Vähän vielä yskä vaivaa mutta en anna sen estää mua lähtemästä liikkeelle - mihinkään kaikkein kovimpiin revityksiin en vielä uskaltaudu, mutta pikku pätkä hölkkää kävelyn lomassa onnistuu kyllä.

Eilen mokasin: tehtiin hyvää ja terveellistä ruokaa ja sitten jälkiruokaakin. Vanhasta tottumuksesta otin mitään ajattelematta ison annoksen herkkua. Vasta siinä vaiheessa tajusin virheeni kun lautanen alkoi olla tyhjä. Siis totaalikieltäytyjäksi herkkujen suhteen mä en tule koskaan rupeamaan, mutta mun oikeesti piti ottaa vaan pikku annos jälkkäriä ja nautiskella se hitaasti. No, tästä voi vain ottaa opikseen. Kummiskin, vaikka tulikin syötyä enemmän kuin piti, näyttää vaaka nyt 100,8, eli ei ollenkaan paha kun kyse ei ole edes tyhjän mahan aamupainosta - päivän pääateria on vielä edessä, sitä aletaan kokkaamaan ihan kohta. Meillä syödään tänään poroa ja kasviksia. Nam.

Treeniä ja arkiaskareita

Treenaaminen jatkuu vaikka nuha ja käheys ei meinaa hellittää.

Torstaina pidin vapaata liikunnasta, vaikka illan koulutus peruuuntuikin. Eilen käytiin normaalilla tunnin ja vartin lenkillä. Kun lähdettiin kotoa, aurinko paistoi iloisesti, ja tuul puhalsi aika kovaa. Puolenmatkan kohdalla alkoi ykskaks sataa, joten jäätiin hetkeksi istumaan sopivasti kohdalla olleeseen makkaranpaistolaavuun. Sitten jatkettiin taas matkaa, välillä paistoi ihanasti, valillä satoi ja sitten nähtiin ihan täydellinen sateenkaari.

Tänään kävin aamupäivällä pyörällä salilla, tein ohjelmani läpi ja poljin kotiin ja aloin siivoomaan. Mutta arvatkaas mitä: aamulla vaaka näytti 100,5!!!! Oon siitä ihan onnesssani! Jeeee!

Zumbassa

Olin taas zumbassa, viime viikko jäi sen reissun takia väliin. Tykkään siitä tosi paljon, koska se on niin hauskaa, siinä tulee hullutellessa tosi kova hiki. Jos haluaa sanoa jotain mikä siellä ei ole niin kivaa, niin siellä on pienessä salissa jotain 25 naista ja välillä saa varoa ettei peruuta kenenkään päälle. Niin ja sitten siellä meinaa happi loppua, mutta siihen auttaa yleensä se, jos avataan ovi kuntosalin puolelle. Mutta tänään siellä kyllä joku pierasi.... se en siis ollut minä.

Kiva asia tän päivän zumbatunnilla oli myös se, että yksi mulle ihan outo nuorempi nainen jutteli mulle siellä kun pyyhittiin hikeä naamoista. Ja sitten tapasin siellä yhden entisen tutun, jonka kanssa ollaan joskus muistaakseni 7 vuotta sitten käyty samassa painonhallintaryhmässä. Muutenkin alan kotiutuun pikkuhiljaa noihin jumppaporukoihin. Niin ja mä osasin tänään taas paljon enemmän kuin viime kerralla. Jeee!

Huominen onkin sitten lepopäivä jumpasta, koska meillä on taas illalla koulutusta. Ihan hyvä siksikin, koska mun flunssanpoikanen on taas vähän pahempi kuin eilen... Jospa ehtisi palautuun ja paraneen niin että viikonloppuna pystyisi koittaan taas hölkkäämistäkin.

Ulkona

Tänään oli pitkä työpäivä mutta koska illalla keli oli niin hyvä - pitkästä aikaa ei satanut yhtään - niin päätin lähteä ulkoiluttaan kävelysauvojani.

Painelin 50 minuuttia ihan hyvää vauhtia, syke kivasti koholla ja fiilis oli tosi hyvä - varsinkin jos vertaa eiliseen salillelähtöön. Vaikka tykkäänkin syksystä tosi paljon niin kyllä toi jatkuva sade välillä vähän masentaa. Siksi tänään oli niin kiva ulkoilla, vaikka ilta sitten pimenikin yhtäkkiä ja oli melkein pelottavaa kun koko ajan ohi ja vastaan viuhahteli pimeitä polkupyöriä. Eikä mulla itselläkään ollut kunnon heijastimia - sauvoissa kyllä mutta ei muuta.

Huomennakin on tulossa aika pitkä päivä, mutta silti aion aamulla töihin mennessä poiketa hakeen salilta zumbalipun, niin en sitten voi luistaa lähtemisestä. Toivottavasti huomenna olisi niin hyvä keli että uskaltaisin pyöräillä illalla salille. Mä olen tosi arka pyöräilemään, ei saa olla kovin pimeää eikä yhtään liukasta.

Puhti päällä taas

Tänään oli työpäivä muutaman vapaan jälkeen, kyllä tympäsi aamulla mennä tihkusateessa bussiasemalle. Sitten töiden jälkeen taas sateessa kotiinpäin ja puolentoista tunnin lepäämisen jälkeen puin päälleni jumppapaidan ja caprit ja tuulihousut ja hupparin ja sadetakin ja pipon ja kumisaappaat ja otin sisätossut ja muut kamppeet muovikassiin ja lähdin tallustamaan salia kohti oikein tyylikkäässä pultsarimummo-asussa. Ja vettä satoi ja yskitti vielä viikonlopun flunssanpoikasen jäljiltä ja ihan itkua väänsin mennessäni.

No, sitten vaan aloin hammasta purren polkeen kuntopyörää ja punnituksessa olin kuin olinkin 300 grammaa kevyempi kuin viikko sitten. Olin ihan varma että painaisin enemmän viikonlopun ruokien ja viinien takia. Kummasti siitä sitten mielialakin kirkastui ja nyt on taas puhti päällä kuntoilun jatkamiseen ja kevennettyyn ruokavalioon. Tästä mennään vielä reilusti alaspäin!

Reissussa

Tuli käytyä reissussa, juotua viiniä ja syötyä reippaasti muutaman päivän ajan. Liikuntakin kutistui kolmen päivän ajaksi muutaman kilometrin turistivauhtiseen kävelyyn. Kivaa kyllä oli, mutta ei tän projektin kannalta paras mahdollinen ajoitus. - No, reissu oli tiedossa kyllä jo ennen kuntosalihommien aloittamista, mutta mutta...

No, tänään kävin lenkillä ja syötiin terveellisesti kalaa ja juureksia ja jälkiruuaksi tein sokeritonta mustikkakeittoa johon tirautettiin vähän vanillaa.

Kurkkukin on vähän kipee ja nenä tukossa, mutta jos ei tauti tästä pahene niin huomenna taas joko salille tai sitten lenkille. Maanantaina taas salille PT:n rääkättäväksi. :)

Rääkkäystä

PT rääkkäsi meitä tänään salilla oikein kunnolla. Muistui ihan mieleen miksi pentuna inhosin jumppaa :)
Mutta nyt jälkeenpäin on tosi hyvä olla, semmoinen väsynyt mutta onnellinen.

Salin vaaka näytti 103,7 eli 1,7 kiloa vähemmän kuin kaksi viikkoa sitten alkupunnituksessa. Noi lukemat on niin erilaisia kuin mun kotipunnitukset, koska kotona käyn vaakalla aamulla ilman vaatteita ja tuolla salilla illalla päivän aterioitten jälkeen ja jumppavaatteissa. Alaspäin kummiskin, vaikka viikonloppuna tuli herkuteltuakin enemmän kuin olisi saanut.

Ahkerointia

Kävin tänään salilla tekemässä ohjelmani läpi, samoin eilen. Perjantaina olin 70 minuutin lenkillä, johon sisältyi vartin verran hölkkää, muuten reipasta kävelyä. Torstai oli kuntoilusta lepopäivä vähän pakosta, koska mulla oli töitten jälkeen koulutusta ja olin vasta myöhään kotona.

Huomenna on vuorossa salireissu PT:n ohjauksessa ja toivottavasti kerkiän tiistain lenkille, koska sitten loppuviikko menee muissa merkeissä - oletettavasti kävelyä tulee paljon mutta ei mitään hikivauhtia.

Tänäänkin painoin aamulla 101,5 kiloa - eli muutosta ei ole tapahtunut, mutta onneksi ei myöskään ylöspäin, vaikka perjantaina olikin herkkupäivä. Huomisen ja ylihuomisen eväiksi töihin on taas varattu rahkaa ja raejuustoa ja hedelmiä, niillä pysyy nälkä pois aika pitkään ja niistä saa proteiinia ja vitamiineja :)

Kivaa

Tänään kävin taas zumbassa ja nyt siellä oli kaikin tavoin kivempaa kuin viimeksi. Oli osittain eri porukkaa ja nyt oli mukavampi tunnelma, joku jopa puhui mulle vähän. Ja mä osasin mennä hetken aikaa oikein ehkä jo kolmea liikesarjaa. Kyllä se siitä vielä alkaa sujua.

Vielä jokin aika sitten en olisi uskonut jos joku olisi väittänyt mun vielä menevän vapaaehtoisesti jumppasaliin hyppimään porukassa. Kyllä mä lenkkeilyn ja kuntosalin olen aina sietänyt mutta nyt olen rikkonut rajojani ja mulla on ollut kivaa! Tää ei jää tähän vaikka ensi viikolla en pääsekään zumbatunnille.

Juoksee mutta ei taivu joogaan

Tänään on ollut varsinainen urheilupäivä. Päivällä oli tilaisuus kokeilla taas cooperintestiä ja tänään pääsin 1550 metriä. Olen ihan täpinöissä siitä! Cooperin juoksemisen lisäksi päivällä tuli liki tunti kävelyä.

Ja sitten illalla jumpattiin PT:n johdolla. Ensin tehtiin salilla jonkin aikaa ja sitten mentiin kokeileen muutamat liikkeet joogaa, pilatesta ja taijia. Viimeksi mainittu sujui mulla näistä parhaiten, pilatestemput oli tosi raskaita ekakertalaiselle ja kipuillut olkapää meinasi mennä ihan lukkoon välillä, joten jouduin varoon sitä. Joogassa taas helpoimmatkin liikkeet tuntuivat jokseenkin mahdottomilta. Mä vaan en vielä mahdu taipumaan mihinkään asentoon. Niin arvatkaa reaktioni: aloin ihan hillittömästi hihittään ja varmaan häiritsin kanssajumppaajia. Se vaan oli niin hassunkurista.

Huomenna mä en varmaan pääse käveleen tänpäiväisten liikuntojen jälkeen, mutta mieli on niin hyvä kun on yrittänyt parhaansa! Huominen onkin sitten liikunnasta vapaapäivä.

Salilla

Tänään kävin kokeilemassa kuntosaliohjelmaani. Sain tehtyä ohjelman itsekseni läpi, mutta pitää vielä varmistaa PT:ltä että tein ne liikkeet oikein. Sali oli melkein tyhjä - oli tosi kiva rauhassa kokeilla laitteita.

Eilen kierrettiin meidän luontopolkulenkki, juoksin noin 20 minuttia 70 minutin kokonaisajasta. vauhti oli aika huono mutta yritys sitäkin kovempi :)

Ja aamulla vaaka näytti 101,5. Jee jee jee!

Kävelysauvailua

Kävin eilen ostamassa uudet kävelysauvat kun huomasin tarjouksen Exelin hiilikuituvahvisteisista sauvoista. Eilen olin ihan puhki sen zumban jäljiltä - huomasin että kai mulla on kyljissä jonkinlaisia lihaksia, koska ne kipeytyivat uusien liikkeiden takia. Tänäänkin olin ihan puhki kun tulin töistä, mutta hetken levättyäni lähdin kokeileen sauvomista pitästä aikaa ja 50 minuutin reippaan lenkin jälkeen olin niin pirteä, että sain sitten vielä siivottuakin. Nyt ei jäänyt huomiselle mitään hommia rästiin vaan huomenna saa tehdä huomisen asioita! Kivaa!

Niin, ja vaaka näytti tänä aamuna 101,8! Jeeee!

Maisa zumbaa

Tulin just elämäni ekasta zumbasta, heh! Se oli kamalan vaikeeta ja rankkaa, mutta silti hauskaa. Menen kyllä toisenkin kerran vaikka niistä liikesarjoista taisi kokonaista kaksi mennä mulla noin kahden toiston verran melkein oikein, muut ihan vaan vähän sinnepäin jos sitäkään. Mä olen aina ollut maailman huonoin tanssija, eikä mulla ole aavistustakaan mistään ihme lattarien askelista tai muusta. Lisäksi kun yritin niska kenossa seurata sen ohjaajan jalkoja niin käsiäni en muistanut heiluttaa just ollenkaan. Silti olin ihan hiestä märkä jo kymmenen minutin päästä, mutta kestin urheesti koko 60 minuuttia, koska mä en nyt anna periksi. En. En vaikka siellä jumpassa oli aika tympeetä porukkaa, kaikilla muilla taisi olla omat kaverit mukana, ei ne ainakaan vaivautunut edes vastaamaan tervehdykseeni kun menin. Mutta mä menen toisenkin kerran, ihan varmasti, koska tää kuntoilu on nyt mun juttu, nyt on sen aika mun elämässä. Ja nyt jumpan jälkeen on niin ihana olo.

Zumban jälkeen painoni oli 102,5, mikä tuntui tosi kivalta, toivottavasi se nyt alkaisi oikeasti putoamaan. Eilen sain PT:ltä ruokavalion, mutta en oikein tajua sitä vielä, ainakaan se ei ole semmoinen kun oli puhetta. Mä nimittäin haluan syödä VAIN tavallista, oikeeta, maukasta ruokaa  enkä mitään ihme patukoita ja luulin että asia oli puhuttu selväksi. Sen vuoksi ainakin tän viikon sovellan sitä oman ymmärrykseni mukaan ja pidän ruokapäiväkirjaa. Pitää sitten maanantaina viimeistään ottaa asia puheeksi.

Eilen kävin 50 minuutin lenkillä, ilma oli tosi ihana, vähän vettä ilmassa mutta enemmän lentäviä keltaisia lehtiä. Olenko jo sanonut, että rakastan syksyä?

Ensimmäinen mittaus

Tänään PT teki mulle lähtötestit, lihaskuntoa ja liikkuvuutta ja punnitsi ja mittasi.
Mun paino oli 105,4, BMI 40,5 (muistaakseni) ja rasvaprosentti jotain 50,8. Huh huh.

Sitten se mittasi mun vyötärön ym. mutta en muista varmaksi niitä lukemia, kamalan paljon se kumminki oli. Huomenna saan ohjelman ja ohjeita ja luultavasti keskiviikkona pääsen sitten eka kerran salille tositoimiin.

Seuraavien viikkojen ajan punnitus joka maanantai ja muut mittaukset ja testit kerran kuussa.

Sää ei oikein suosinut mun salillelähtöä - ottaessani pyörää esille ilma oli vielä ihan hyvä mutta sitten alkoi sataa niin, että jo parisataa metriä poljettuani olin ihan märkä. Mutta ei se mitään, nyt ei enää voi perääntyä, enkä haluaisikaan.

Sadetta ja sieniä

Olen nyt tehnyt ne liikunnat, jotka PT määräsi mulle tälle viikolle. Kaksi kertaa noin tunnin ja vartin kestävät lenkit, joissa puolitoista kilsaa hölkkää ja loput reipasta kävelyä. Lisäksi kävin yhtenä iltana kolmen vartin reippaalla kävelylenkillä vesisateessa - olin ihan varma että kyllä se tihkuna alkanut sade loppuu, mutta se vain yltyi, kunnes ihan viimeisten parinsadan metrin aikana se sitten loppui. Mutta oli kyllä ihanan reipas olo sen lenkin jälkeen, kun sain käytyä lämpimässä suihkussa ja puettua villasukat jalkaani. Tänään oltiin sitten sienestämässä, rämmittiin tunti metsässä kallioita ylös ja alas, puunrunkojen yli ja kivenlohkareita kierrellen. Välillä poimien maasta sienen tai puolukoita. Saalis oli puolisen litraa puolukkaa, sienet pariin salaattiin, muutama itikanpisto niskassa ja niin hyvä mieli!

Huomenna mulla onkin sitten ansaittu lepopäivä, jolloin kerään voimia maanantain kuntotestiä varten. Maanantaina saan sitten sen salikortinkin vihdoin.

Ai niin, painoni on tällä hetkellä pari kiloa vähemmän kuin kesän paksuimpana päivänä, mutta merkkaan sen tänne sitten maanantain virallisen punnituksen jälkeen. Pitää laittaa sivupalkkiin semmoinen kiva kuvaaja painon kehittymisestä (jos vain osaan :) )

Niin, ja sen vesisadelenkin aikana päätin, että hankintalistalle ensimmäiseksi nousee uudet kävelysauvat - entiset oli rikki ja ne lensi roskiin jo muutama vuosi sitten.

Projekti alkaa

Tapasin tänään eka kerran tulevan Personal Trainerini ja suunniteltiin syksyn ohjelmaa. Ensi maanantaina PT tekee mulle alkutestit ja mittaukset ja ruokavalion ja siitä se sitten alkaa. Oon ihan innoissani sillä aion tällä kertaa sitoutua tähän tosissani. Tästä mun paino lähtee alaspäin!

Tälle viikolle sain läksyksi käydä 4 kertaa 45-90 minuutin lenkillä.

Vähän olin korvat punaisina kun se luki läpi mun ruokapäiväkirjojani, mutta oli siellä jotain hyvääkin kuulemma, esim ateria-ajat ja hedelmien määrä. Proteiinia olen syönyt liian vähän ja herkkuja liikaa - no, sen herkkuasian nyt arvasinkin.

Lihava rouva hölkkää...

Taas käytiin lenkillä ja jaksoin ihan hyvin hölkätä kuuden ja puolen kilsan lenkistä metsätieosuuden eli reilut puolitoista kilsaa. Päätien sivulla hölkkääminen vaatii sisua enemmän, koska en halua että ohiajavat autoilijat nauraa mulle. Vaikka oikeasti siinä ei pitäisi olla mitään nauramista vaan saisivat suhtautua kunnoittavasti että joku edes yrittää. Mutta ei se varmaan mikään kaunis näky ole.

Juoksemisen jälkeen tulee kummiskin sellainen hyvänolon tunne, että se saa yrittämään uudelleen. Aion hölkätä ylpeänä itsestäni yrittämisen takia, vaikka vartaloani häpeänkin.

Kipua

Mulla tuli olkapää kamalan kipeeksi loppuviikosta, sain eilen siihen kortisonipiikin ja lääkekuurin. Pikku hiljaa se on kipeytynyt mutta sitten yltyi pahaksi. No, nyt tuntuu jo vähän mukavammalta mutta sitä pitää varoa ja leputtaa nyt jonkin aikaa.

Vähän jännittää kun maanantaina mulla on eka tapaaminen personal trainerini kanssa. Lääkärin mukaan voin vallan mainiosti mennä ton olkapään kanssa salille, treenaan muita vartalonosia ja saa tota kättäkin liikuttaa, mutta ei sillä saa vielä nostella painoja.

Tänään oltiin taas lenkillä, oli ihanaa vaikka pikkuisen satoikin. Kuusi ja puoli kilsaa menee nykyään ihan vaivattomasti, kun vertaa siihen kun muutama vuosi sitten alettiin tota lenkkiä kiertää. Silloin meni aina pitkään ennenkuin oli palautunut lenkin jälkeen siihen että pystyi tekemään yhtään mitään.

Tänään herkuteltiin mm. omatekoisilla susheilla, nam!

Mä tein sen

Kun sade oli lakannut ja lapsijoukkueet lähteneet urheilukentältä me mentiin sinne juoksemaan. Joo, olis pitänyt verrytellä vähän mutta päätin tehdä mulle pohja-ajan noin niinku kylmiltäni. Cooperin testin tulos oli että pääsin 12 minuutissa 1450 metriä! Netistä löytyneen taulukon mukaan 1400 on tän ikäselle muijalle normaalin kunnon raja, siis kuntoni ei olekaan huono! Ja kuvitelkaa miten paljon pääsisin ilman tätä 40 kilon ylipainoreppua! Tai korjaan: kuinka paljon pääsen sitten kun mulla ei ole enää kannettavana tätä ylipainoreppua!
Tästä se lähtee....

Tänään

Tänään mulla on vapaapäivä ja meidän piti mennä kentälle kokeilemaan paljonko cooperintestissä irtoaa, mutta vettä satoi niin paljon että se juokseminen jäi toiseen kertaan. Sitten me mentiin itämaiseen ravintolaan ja popsittiin mahat täyteen. Mahtaa sitä personal traineria sitten hirvittää kun se lukee mun ruokapäiväkirjoja, mutta tällä viikolla ei vielä saanut pantata, kirjata vaan kaikki ylös.

Nyt pitää antaa ruuan laskea ja sitten illalla jumpata vähän kotona, tai mahdollisesti lähteä uudestaan sinne kentälle jos sade hellittää....

Tossut

Tulin vaan laittaan kuvan uusista tossuistani!

Tänään olen ollut töissä pitkän päivän, syönyt illalla ison aterian ja vähän jumpannut. Ja kirjannut ylös joka suupalan - tänään paljon pitempi lista kuin eilen.

Shoppailemassa

Aloitin tänään kuntoiluprojektini shoppailemalla. :)
Ostin mulle valkoiset violettiraitaiset Adidas-tossut salia ja jumppaa varten. Ei mulla ole aikoihin ollutkaan muita kuin ulkolenkkareita. Ostin myös tarjouskävelykengät sekä kivan Skilan tuulitakin, kaikki yhteensä kustansi n. 109 euroa. Uudet jumppahousut olis vielä kiva löytää, mutta jos ei osu kohdalle niin vanhat kotikäytössä olleet jazzhousut saa kelvata alkuun.

Aloitin tänään myös sen ruokapäiväkirjan pitämisen. Ihan hyvältä näyttää tän päivän syömiset koska mulla ei ollut töissä paljon eväitä. Päärynät on kyllä hedelmistä parhaita, nam. Kotimatkalla oli hirmu nälkä ja rupesi tekeen mieli suklaata, vaikka en sitä nykyän kovin usein syökään, mutta onneksi ärräkioski on sen verran kaukana, että onnistuin välttään poikkeamisen.

Sen verran pitää vielä tänään jaksaa, että jumppaan vähän aikaa ja sitten saan hyvällä mielellä katsella telkkaa ja kutoa sukkaa.

Ai niin, kiva että tänne on jo joku lukijakin löytänyt!

Ruokapäiväkirja

Mun pitää pitää ruokapäiväkirjaa 3 päivää ennen kuntokurssin alkamista. Rehellistä ja tarkkaa, vielä ei saa vähentää. Personal trainer tekee sitten mulle ohjelman sekä kuntoiluun että ruokailuun.

Niin. Ei muuten ole eka kerta kun aloitan laihiksen. Olen vuosikymmenten varrella ollut painonvartijoissa jotain 4 kertaa, kerran terveyskeskuksen painonhallintaryhmässä, laihtunut muutaman kilon joka kerta ja monesti ihan itseksenikin. Ja aina ne on tulleet takaisin korkojen kera. Tällä kertaa tulosta on tultava enemmän eikä tätä projektia saa lopettaa liian hätäiseen.

Mutta ei mulla nyt muuta, loppuviikosta menen työterveyslääkärille ja puhun sillekin tästä projektistani. Pakko tulla tulosta!

Maisa rantakuntoon

Ilmoittauduin kuntosalin painonhallintakurssille, joka alkaa viikon päästä ja päätin pitää blogissa päiväkirjaa tästä projektista. Sanovat, ettei laihdutus saa olla projekti vaan loppuelämäksi tehtäviä muutoksia, mutta pidän tätä kummiskin projektina.

Mulla on porkkanana olla kunnossa ensi kesänä, jolloin on tiedossa kaksi matkaa ja yhdet juhlat joihin haluaisin mutta en tämän näköisenä mene.

Mun paino on tällä hetkellä kaksi kertaa ikäni. Ja täytän näinä päivinä 52 vuotta. Olen sen verran lyhyt että painoindeksi sanoo 40, eli olen just noussut vaikeasti lihavasta sairaalloisen lihavan puolelle. Apua, siis! Pitkänmatkan tavoitteeni, johon en ehkä vielä ensi kevääksi pääse on -40 kiloa. Sitten kun – nyt en suostu sanomaan jos – olen saavuttanut sen, lopetan ”projektin” ja keskityn pysymään saavutetuissa lukemissa.

Nuorempana olin aika laiska liikkuja – tai sanotaan mieluummin urheilija, koska koulujumpan vihaajana en todellakaan urheillut. Olen kyllä aina hyötyliikkunut – mun työhön on sisältynyt paljon kävelemistä ja seisoskelua ja olen aina kävellyt paljon työ- ja kauppamatkoillani. Olen jopa käynyt lenkillä, mutta muutamia yrityksiä lukuun ottamatta en ole urheillut. No joo. Salilla käymistä olen harrastanut muutamaan otteeseen muutaman kuukauden jaksoissa. Viimeiset neljä vuotta on tullut lenkkeiltyä. Kierretään miehen kanssa 6,5 kilsan lenkkiä keskimäärin 2-3 kertaa viikossa, satoi tai paistoi. Lenkkeillessä ollaan kokeiltu hölkkäämistä ja se on tuntunut toisinaan ihanalta. Parhaimmillani olen jaksanut hölkätä neljä kilsaa yhteen menoon, hitaasti tosin. Tänään kilsan hölkkä meni paremmin kuin pitkän aikaan, 8 min 32 sekuntia.

 
Tässä siis tausta. Jos keski-ikäisen muijan laihdutus- ja kuntoiluprojekti kiinnostaa niin seuraa blogiani. Kannustavat kommentit tulisivat tarpeeseen ja kiva olis blogeissa kohdata kanssakuntoilijoita