Heiluu hulluna

Eilen oli ihan hullu päivä. Vaikka olin ollut lauantaina töissä enemmän kuin kellon ympäri, noustiin aamulle ennen puoli seitsemää ja lähdettiin salille. Sitten aamupuuron jälkeen ulos, tunti reipasta kävelyä, vartti juoksua, sitten tunti pyllistelyä puolukkametsässä ja sitten tietty vielä niiden puolukoitten perkaaminen. Ei ole ihme, että illalla väsytti.

Ja tänään alkoi töitten zumba ja voi että se oli taas kivaa, vaikka eilinen marjastus vähän kiristelikin pakaralihaksissani. :) Saas nähdä malttaisinko huomenna olla ihan vaan urheilematta ja vaikka siivota vaihteeksi...

Fiiliksissä

Maanantain hölkkälenkin onnistuminen sai kyllä fiilikset ja liikuntainnon taas korkealle! Tiistaina oli vuorossa zumba, keskiviikkoiltana kävin kävelyllä, määränpäänä kirjasto ja torstaina otin hölkkälenkin uusiksi!

Joku voi nauraa kun lukee tästä, että mulla meni siihen neljän kilsan lenkkiin 37 ja puoli minuuttia, mutta ennenkuin nauratte, niin muistakaa, että oon yli viiskymppinen ja lähes satakiloinen enkä ole ikinä harrastanut urheilua - kaupungissa asuessani tallasin paljon katuja, 4 kilsan työmatkaakin joskus mennen tullen, mutta siihen mun liikunnat on ennen jääneet.

Eilen eli perjantaina oli vuorossa hölläilyilta, olin tosi puhki työviikon jälkeen ja niinpä oli ihan ansaittua nauttia itsetehtyjä susheja ja raikasta valkkaria. Ja tänään käytiinkin sitten taas meidän vakilenkillä, puolitoistatuntia, josta melkein puolet lumista ja jäistä maastoa. Ja sama reitti on edessä myös huomenna!

Hölkkää...

Haa, tänään illalla laitoin pitkästä aikaa juoksutossut jalkaan ja lähdin neljän kilsan lenkille. Hölkkäsin koko matkan ja voi että kuinka ylpeä nyt oon ittestäni! Vauhti ei tosin päätä huimannut, kävellen olisin ehkä ollut aiemmin perillä, mutta pidin kuin pidinkin hölkkärytmin päällä koko ajan!
TÄÄ EI JÄÄ TÄHÄN!

Juoksee mutta ei taivu joogaan

Tänään on ollut varsinainen urheilupäivä. Päivällä oli tilaisuus kokeilla taas cooperintestiä ja tänään pääsin 1550 metriä. Olen ihan täpinöissä siitä! Cooperin juoksemisen lisäksi päivällä tuli liki tunti kävelyä.

Ja sitten illalla jumpattiin PT:n johdolla. Ensin tehtiin salilla jonkin aikaa ja sitten mentiin kokeileen muutamat liikkeet joogaa, pilatesta ja taijia. Viimeksi mainittu sujui mulla näistä parhaiten, pilatestemput oli tosi raskaita ekakertalaiselle ja kipuillut olkapää meinasi mennä ihan lukkoon välillä, joten jouduin varoon sitä. Joogassa taas helpoimmatkin liikkeet tuntuivat jokseenkin mahdottomilta. Mä vaan en vielä mahdu taipumaan mihinkään asentoon. Niin arvatkaa reaktioni: aloin ihan hillittömästi hihittään ja varmaan häiritsin kanssajumppaajia. Se vaan oli niin hassunkurista.

Huomenna mä en varmaan pääse käveleen tänpäiväisten liikuntojen jälkeen, mutta mieli on niin hyvä kun on yrittänyt parhaansa! Huominen onkin sitten liikunnasta vapaapäivä.

Salilla

Tänään kävin kokeilemassa kuntosaliohjelmaani. Sain tehtyä ohjelman itsekseni läpi, mutta pitää vielä varmistaa PT:ltä että tein ne liikkeet oikein. Sali oli melkein tyhjä - oli tosi kiva rauhassa kokeilla laitteita.

Eilen kierrettiin meidän luontopolkulenkki, juoksin noin 20 minuttia 70 minutin kokonaisajasta. vauhti oli aika huono mutta yritys sitäkin kovempi :)

Ja aamulla vaaka näytti 101,5. Jee jee jee!

Lihava rouva hölkkää...

Taas käytiin lenkillä ja jaksoin ihan hyvin hölkätä kuuden ja puolen kilsan lenkistä metsätieosuuden eli reilut puolitoista kilsaa. Päätien sivulla hölkkääminen vaatii sisua enemmän, koska en halua että ohiajavat autoilijat nauraa mulle. Vaikka oikeasti siinä ei pitäisi olla mitään nauramista vaan saisivat suhtautua kunnoittavasti että joku edes yrittää. Mutta ei se varmaan mikään kaunis näky ole.

Juoksemisen jälkeen tulee kummiskin sellainen hyvänolon tunne, että se saa yrittämään uudelleen. Aion hölkätä ylpeänä itsestäni yrittämisen takia, vaikka vartaloani häpeänkin.

Mä tein sen

Kun sade oli lakannut ja lapsijoukkueet lähteneet urheilukentältä me mentiin sinne juoksemaan. Joo, olis pitänyt verrytellä vähän mutta päätin tehdä mulle pohja-ajan noin niinku kylmiltäni. Cooperin testin tulos oli että pääsin 12 minuutissa 1450 metriä! Netistä löytyneen taulukon mukaan 1400 on tän ikäselle muijalle normaalin kunnon raja, siis kuntoni ei olekaan huono! Ja kuvitelkaa miten paljon pääsisin ilman tätä 40 kilon ylipainoreppua! Tai korjaan: kuinka paljon pääsen sitten kun mulla ei ole enää kannettavana tätä ylipainoreppua!
Tästä se lähtee....