Taas käytiin lenkillä ja jaksoin ihan hyvin hölkätä kuuden ja puolen kilsan lenkistä metsätieosuuden eli reilut puolitoista kilsaa. Päätien sivulla hölkkääminen vaatii sisua enemmän, koska en halua että ohiajavat autoilijat nauraa mulle. Vaikka oikeasti siinä ei pitäisi olla mitään nauramista vaan saisivat suhtautua kunnoittavasti että joku edes yrittää. Mutta ei se varmaan mikään kaunis näky ole.
Juoksemisen jälkeen tulee kummiskin sellainen hyvänolon tunne, että se saa yrittämään uudelleen. Aion hölkätä ylpeänä itsestäni yrittämisen takia, vaikka vartaloani häpeänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti