Tulin just elämäni ekasta zumbasta, heh! Se oli kamalan vaikeeta ja rankkaa, mutta silti hauskaa. Menen kyllä toisenkin kerran vaikka niistä liikesarjoista taisi kokonaista kaksi mennä mulla noin kahden toiston verran melkein oikein, muut ihan vaan vähän sinnepäin jos sitäkään. Mä olen aina ollut maailman huonoin tanssija, eikä mulla ole aavistustakaan mistään ihme lattarien askelista tai muusta. Lisäksi kun yritin niska kenossa seurata sen ohjaajan jalkoja niin käsiäni en muistanut heiluttaa just ollenkaan. Silti olin ihan hiestä märkä jo kymmenen minutin päästä, mutta kestin urheesti koko 60 minuuttia, koska mä en nyt anna periksi. En. En vaikka siellä jumpassa oli aika tympeetä porukkaa, kaikilla muilla taisi olla omat kaverit mukana, ei ne ainakaan vaivautunut edes vastaamaan tervehdykseeni kun menin. Mutta mä menen toisenkin kerran, ihan varmasti, koska tää kuntoilu on nyt mun juttu, nyt on sen aika mun elämässä. Ja nyt jumpan jälkeen on niin ihana olo.
Zumban jälkeen painoni oli 102,5, mikä tuntui tosi kivalta, toivottavasi se nyt alkaisi oikeasti putoamaan. Eilen sain PT:ltä ruokavalion, mutta en oikein tajua sitä vielä, ainakaan se ei ole semmoinen kun oli puhetta. Mä nimittäin haluan syödä VAIN tavallista, oikeeta, maukasta ruokaa enkä mitään ihme patukoita ja luulin että asia oli puhuttu selväksi. Sen vuoksi ainakin tän viikon sovellan sitä oman ymmärrykseni mukaan ja pidän ruokapäiväkirjaa. Pitää sitten maanantaina viimeistään ottaa asia puheeksi.
Eilen kävin 50 minuutin lenkillä, ilma oli tosi ihana, vähän vettä ilmassa mutta enemmän lentäviä keltaisia lehtiä. Olenko jo sanonut, että rakastan syksyä?
Tärkeää on harrastaa liikuntaa, joka omasta mielestä on tehokasta ja niin mukavaa, että se on mukana kuvioissa säännöllisesti. Tsemppiä siihen ja koko kevennysprojektiisi, Maisa.
VastaaPoistaKäypä lueskelemassa blogiani http://kuntoguru.blogspot.com