Tänään lähdettiin taas lenkille, vaikka satoikin vettä. Meillä on ollut tän vuoden tavoitteena, että sitä yhteistä luontolenkkiä (6,5kilsaa) tehdään tasan sata kertaa. Viime vuodenvaihteessa oltiin kierretty se 400 kertaa, ja päätettiin että sata vuodessa saa jatkossa riittää sitä reittiä. Tänään siis päätettiin lähteä tekemään pois se tän vuoden sadas, vaikka vettä satoikin.
Laitoin lenkkipuvun päälle vielä sadeviitan ja se olikin hyvä, koska sade senkun yltyi vaan kun oli päästy liikenteeseen. Sitten vähän alle puolessa matkassa joduttiin huomaamaan, että moottoritien alittava tunneli oli täynnä vettä - jos jalass aolisi ollut kumisaappaat, niin siitä olisi voinut yrittää, muta lenkkareilla ei mitään mahdollisuuksia. EI muuta kuin kiertää alikulun sijään lähimmän ylikulun kautta, mikä tekis en verran lisäämatkaa,e ttä lenkistä tuli sadannen kerran kunniaksi kahdeksan kilsaa pitkä.
Metsäosuudella oli kaksi niin vetistä kohtaa, että en olisi niistä yksin selvinnyt, ojan yli hyppääminen olisi ihan varmaan mennyt persiille, jos ei mieheni olisi ottanut musta kiinni ja pitänyt pystyssä. Ja kyllä mulla silti tossut kastui aika läpimäriksi, mutta kivaa oli kuitenkin.
Ai niin, edellisellä lenkillä, olikohan se perjantaina innostuin juoksemaan pienen spurtin, kun oli tasainen ja sula kohta maastossa. Juoksu lähti alulle ihan lentämällä, mutta aika äkkiä kyllä hyydyin kun keuhkot ei vaan pärjänneet. Joulunpyhien jälkeen meen taas lääkäriin kuulemaan koetuloksia olisin todella onnellinen jos tää räkätauti joskus loppuisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti