Tänään olin jo töissä pitkästä aikaa - oli tosi kivaa, vaikka tää tauti väsyttää mua ja yskin edelleen tosi paljon. Varsinkin kun mun ihkut oppilaat kertoi kuulumisiaan eikä niitä voinut olla nauramatta. Ja nauraminen aiheuttaa aina kamalan yskäpuuskan.
Liikunnasta sen sijaan annoin itse itselleni vielä muutaman päivän saikkua - työmatkakävelyt saa luvan riittää vielä muutaman päivän, ja itse asiassa niissäkin onihan tarpeeksi tällä kunnolla.
Mutta siitä olen iloinen, että ei sitä painoa olekaan pahemmin kertynyt lisää tässä sohvannurkassa, tänään töitten jälkeen olin 100,8, eli suunnilleen saman kuin pari viikkoa sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti