Ilmoittauduin kuntosalin painonhallintakurssille, joka alkaa viikon päästä ja päätin pitää blogissa päiväkirjaa tästä projektista. Sanovat, ettei laihdutus saa olla projekti vaan loppuelämäksi tehtäviä muutoksia, mutta pidän tätä kummiskin projektina.
Mulla on porkkanana olla kunnossa ensi kesänä, jolloin on tiedossa kaksi matkaa ja yhdet juhlat joihin haluaisin mutta en tämän näköisenä mene.
Mun paino on tällä hetkellä kaksi kertaa ikäni. Ja täytän näinä päivinä 52 vuotta. Olen sen verran lyhyt että painoindeksi sanoo 40, eli olen just noussut vaikeasti lihavasta sairaalloisen lihavan puolelle. Apua, siis! Pitkänmatkan tavoitteeni, johon en ehkä vielä ensi kevääksi pääse on -40 kiloa. Sitten kun – nyt en suostu sanomaan jos – olen saavuttanut sen, lopetan ”projektin” ja keskityn pysymään saavutetuissa lukemissa.
Nuorempana olin aika laiska liikkuja – tai sanotaan mieluummin urheilija, koska koulujumpan vihaajana en todellakaan urheillut. Olen kyllä aina hyötyliikkunut – mun työhön on sisältynyt paljon kävelemistä ja seisoskelua ja olen aina kävellyt paljon työ- ja kauppamatkoillani. Olen jopa käynyt lenkillä, mutta muutamia yrityksiä lukuun ottamatta en ole urheillut. No joo. Salilla käymistä olen harrastanut muutamaan otteeseen muutaman kuukauden jaksoissa. Viimeiset neljä vuotta on tullut lenkkeiltyä. Kierretään miehen kanssa 6,5 kilsan lenkkiä keskimäärin 2-3 kertaa viikossa, satoi tai paistoi. Lenkkeillessä ollaan kokeiltu hölkkäämistä ja se on tuntunut toisinaan ihanalta. Parhaimmillani olen jaksanut hölkätä neljä kilsaa yhteen menoon, hitaasti tosin. Tänään kilsan hölkkä meni paremmin kuin pitkän aikaan, 8 min 32 sekuntia.
Tässä siis tausta. Jos keski-ikäisen muijan laihdutus- ja kuntoiluprojekti kiinnostaa niin seuraa blogiani. Kannustavat kommentit tulisivat tarpeeseen ja kiva olis blogeissa kohdata kanssakuntoilijoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti