Meillä oli töitten zumba viimeksi joskus vapun aikoihin ja vähän jännitti mennä tänään salin zumbaan - aattelin että oon siellä ihan onnettoman pökkelö. Mutta kyllä se meni paljon paremmin kuin uskalsin kuvitella, on se vaan niin ihanaa. Meillä oli siis opena semmoinen aito lattarimies ja oli niissä sen hypyissä ja lantionkeikutuksissa kyllä silmänruokaa samalla kun itse yritti pomppia perässä.
Mulla oli sykemittari päällä ja isoin lukema jonka näin oli jotain 157. Olin (ja oon vieläkin) ihan puhki mutta samalla on niin hyvä olo.
Menin salille vähän etuajassa ja zumban alkua odotellessani tein muutamia käsi- ja keskivartaloliikkeitä, mutta en kovin kauaa, koska ryhmäliikuntasalin ovelle alkoi kertyä huolestuttavaa jonoa. En laskenut montako meitä oli siinä pienessä salissa, mutta hiukan ahdasta kyllä oli. Mä olin takarivissä ja törmäsin pari kertaa pylvääseen, mutta onneksi en vauhdilla kummiskaan.
Huomenna tai perjantaina tai molempina pitää mennä tekeen saliohjelma taas läpi - lauantaina mulla on pitkä työpäivä, ollaan mun opiskelijoitten kanssa avustajina yhdessä tapahtumassa suunnilleen kellon ympäri. Ja sunnuntaina haluan taas päästä lenkillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti